Neulekerho, henkireikäni!

Olen nyt käynyt noin puolitoista vuotta neulekerhossa, josta on tullut tärkeä harrastus ja hengähdystauko. Meitä ystävyksiä osallistuu yleensä tapaamisiin vaihteleva määrä, yleensä paikalla on 3-6 kaverusta, mutta kokoontumisaika on säännöllinen - joka toinen viikko. Kokoonnumme aina jossain kahvilassa, vaikka viimeiseen puoleen vuoteen ei ole tullut kahvilaa vaihdettua, kun hyvä on löytynyt. Tärkeintä kahvilan valinnassa on ollut akustiikka, hyvät istuimet, sopiva valaistus ja tietenkin valittavat tarjoilut. Nykyisestä kahvilasta saa vaikka mitä: salaattia työpäivän jälkeen nälkäisille, ihania leivoksia ja kakkuja herkuttelijoille, kahvia, teetä, jäätelöä. Tai vaikka rose-viiniä, joka maistui itselleni tällä kertaa.

Neulekerhoon yhdistyy niin monta hienoa ja ihanaa asiaa. Aloitamme istunnot aina klo 18 ja jatkamme klo 21 saakka, kunnes kahvila sulkeutuu. Kolme tuntia jokaisen äidin omaa laatuaikaa hyvässä seurassa!!! Ystävät jakavat saman ihanan harrastuksen, meillä on samanikäisiä lapsia, joista juttua riittää, puhumme huolemme ja murheemme ja viimeisimmät hauskat sattumukset. Rakastamme kaikki ihania luksuslankoja ja suunnittelemme jälleen uutta lankaostosreissua Tallinnaan, jaamme samantyyppisiä shoppailutottumuksia, pääsemme kurkistelemaan toistemme ostoskasseihin heti tuoreeltaan, kun shoppailut on yleensä hoidettu juuri ennen kerhoon tuloa. Tuomme näytille ostamiamme ihania neulekirjoja ja -lehtiä, lainaamme niitä tarvittaessa toisillemme. Keskustelemme ihanimmista Ravelrystä, lehdistä ja kirjoista löytyneistä neulemalleista. Autamme toisiamme joidenkin neulemallien ongelmakohtien kanssa, kyselemme ja kerromme, miten kannattaa soveltaa. Tälläkin kertaa kaikilla oli puikoilla jotain ihanaa, aika isoja töitä, neulemekkoja ynnä muuta. Itse aloitin Millefiori Cardiganin valkoisena (tämän postauksen ekassa kuvassa, lanka Lane Cervinia Le Fibre Nobili Super Tajmahal), jota yritän soveltaa vähän.

Itselleni neulekerho on ollut todellinen henkireikä tänä keväänä, kun mies on tehnyt paljon reissutöitä ja olen ollut käytännössä yksinhuoltajana. Minut on pelastanut neulekerhon ajaksi tilattu lastenhoitaja, bussimatka kaupunkiin ja hyvä seura. Olen todella onnellinen, että olen löytänyt tällaisen ihanan porukan ja että saan olla siinä mukana! Kiitos tästä kuuluu SatuK:lle, joka aikoinaan perusti kerhomme, mutta joka sittemmin muutti pois. Terveisiä Sadulle, meillä on ikävä sua!