Villa Mustikan vintti

Olipa kerran mökki. Rakennettu kesähuvilakäyttöön vuonna 1928. Sen jälkeen ollut useammassa omistuksessa. Mökissä on toiminut mm. kyläkauppa kahden 15-vuotiaan tytön pitämänä, jotka asuivat mökissä myös talvella (kauppa oli kammarin puolella, nukkumispuoli tuvassa). Nykypäivään tullessa mökki on pysynyt saman suvun hallussa yli 60 vuotta, nyt siellä taapertaa pieniä varpaita jo neljännessä polvessa.

Mökillä on pitkään ollut samat kesävuokralaiset ja heidän lähdettyä mökki jäi nyt meidän käyttöön. 

Vintillä näyttää jo melkein valmiilta. Seinät ja katto paneloitiin talouslaatuisella kuusipaneelilla. Maaliksi valittiin hengittävä Uula-maali, sillä mökki jäätyy talvella. Tuuletus mökkivintillä pelaa ja tunnelma on vähän kuin teltassa nukkuisi :D. Eipä ole pelkoa siitä, että tulisi hometta. Sähköjä vintillä ei ole ollut (alakertaan tulee sähkö), joten sähköjohdot vedetiin valmiiksi. Sähköt on silti vielä kytkemättä.

Vinttilattialle ei tehty mitään. Se on aikoinaan käsitelty jonkinlaisella öljyllä tai petsillä, se on melko tumma ja kaunis, vaikkakin elämän kuluttama. Pesin se vain mikrokuiturätillä hankaamalla, ettei se kastuisi liikaa ja ettei lautojen rakoihin pääsisi vettä. Mökiltä löytyi vanhoja kauniisti kuluneita tuoleja, niille löytyy jos jonkinlaista käyttöä.

Juuri lattia tekee vintistä vinon, mikä tuli selvästi näkyviin listoja kiinnitettäessä. Yhden listan saaminen suoraan koko seinän mitalta oli mahdoton juttu. Eräässä kohtaa lista piti ihan katkaista ja jatkaa sitten lisää. Mutta sellaista se tekee, mökkitunnelmaa.

Nyt vintti on valoisa, vielä viimeistelyä vailla. Olisin halunnut löytää mökistä ja säilyttää enemmänkin vanhaa tuonne vintille, mutta säilytyskelpoista tavaraa oli lopulta aika vähän. Vanhat patjat ja kankaat olivat puhkikuluneita, tupakanreikiä täynnä tai yhden kattovuodon alla homehtuneita (onneksi katto oli uusittu pari vuotta meidän tuloa ennen eikä rakenteille lopulta ehtinyt käydä mitenkään).

Sängytkit olivat niin huonoja, että säästöön jäi vain yksi 80-luvun sänky isoveljen käyttöön. Sänky ei ole hlökoht suosikkini, mutta saa nyt mennä paremman puutteessa. Pikkuveli nukkuu vielä matkasängyssään varmaan ensi kesänkin. Yksi heteka jäi odottamaan käyttäjäänsä, nyt siihen ei ole sopivan kokoista patjaa olemassa. Me aikuiset kävimme hakemassa Ikean halvimman sänkyversion, joka pitäisi käsitellä jollain maalilla. Jätimme sälepohjankin ostamatta, kun se oli miehen mielestä liian kallis, ja hän kuulemma rakentaa sellaisen itse. Väliaikaisesti hän teki pohjan kolmen ruuvin avulla vanhasta rikki menneestä sängystä. Ikeasta ostettiin myös Hemnes-lipasto vaatesäilytystä varten. Ja automatto pojille, siinä he viihtyivätkin. Verhotangot olivat käyttökelvottomat, uudet Ikeasta (onneksi alakerran vanhat tangot ovat vielä käyttökelpoiset!). Verhoasiat ovat vielä miettimättä, nyt pimennettiin huoneet yöksi tangoista roikkuvilla peitoilla. Poikien yöpöytää toimittaa vanha tupakeittiöstä löytynyt kaappi. Harkitsen vielä, tekisikö siihen jonkinlaiset jalat.

Ensi vuoden remonttitavoitteena on keittiö.

Loppukevennykseksi ulkohuussi, jonka seiniin rouva entinen vuokralainen oli kiinnittänyt jostain 80-luvun kalenterista kuvia. Nämä ovat niin hölmönhauskoja, että taidetaan jättää ne paikalleen.